Soul ja Taiwanin alkutunnelmia

Torstaina klo 15 seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä yhdessä muiden Suomesta Aasiaan kanssa lähtevien kanssa. Jännitti, kun en tuntenut ketään. Ja toki sekin jännitti, että edessä oli sangen pitkä matka – niin matkallisesti kuin ajallisestikin.

Kun vanhemmista oltiin päästy (😊) ja oltiin turvallisesti turvatarkastuksen paremmalla puolen, alkoi jännitys jo hellittää. Muiden vaihtareiden kanssa oli ällistyttävän helppo jutella eikä kukaan vaikuttanut kamalalta ihmiseltä.

Lento lähti Helsingistä klo 17:30 ja oli perillä Soulissa aamukahdeksan maissa paikallista aikaa. Lentokone oli VALTAVA. Matkalla söin kahdesti, katsoin yhden leffan (The Greatest Showman) ja nukuin muutaman tunnin. En juuri jutellut muiden vaihtareiden kanssa, sillä istuin yksinäni korealaisten ympäröimänä.

Hyppäsimme koneesta enemmän tai vähemmän pirteinä turistibussiin, joka oli ihan meitä varten vuokrattu ja jossa oli oudot verhot ja niitäkin oudommat kattovalot. Bussissa oli myös korealainen opas, joka puhui paljon, vaikkei puheesta ymmärtänytkään kaikkea. En tiedä, johtuiko tämä oppaan englanninkielen heikkoudesta vai omasta väsymyksestäni. Luultavasti molemmista.

Bussi vei meidät jollekin maisemareitille (?), jonka varrella sijaitsi ainakin Korean paras yliopisto, Korean paras sairaala ja joitain maailman parhaita/vanhimpia juttuja. Sitten menimme National Folk Museum of Koreaan, joka oli kiistämättä hieno museo. Toivon, että olisin ollut paremmassa vireystilassa, sillä museo oli todella kiinnostava.

Temppeli museoalueella

Korealainen toteemipaalu

Tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkä – edellinen ateria oli lentokoneen aamupala, joka nautittiin aamukuuden aikoihin – joten menimme ravintolaan syömään dumplingeja. Sen jälkeen pääsimme hetkeksi kiertelemään alueelle, jolla ravintola sijaitsi (älä kysy nimeä). Ostin yhdessä toisen vaihtarin kanssa riisikarkkeja. En suosittele. Ennen hotellille menoa kävimme vielä Seoul Towerissa. Sinne matkustettaessa bussi oli äärimmäisen hiljainen. Kaikki nimittäin nukkuivat.

Näkymä Seoul Towerista

Illansuussa kävimme syömässä bing suuta (toiselta nimeltään shaved ice), jota muuten kannattaa todellakin maistaa, jos tulee tännepäin maailmaa! Jäämätön jälkeen kiertelimme hetken jollain kivoilla kaduilla hotellin lähistöllä (missä se bingsuupaikkakin muuten sijaitsi). Sitten, kuinka ollakaan, oli taas syömisen aika. Tällä kertaa oli vuorossa korealaista bbq:ta. Rakastin sitä.

Bing suu makeilla pavuilla

Korealainen bbq

Lauantain aloitimme pirteinä Samsung D’light -nimisestä paikasta, joka on korealaisen, sangen tunnetun firman Samsungin omistama tekninen leikkipaikka ja kauppa. Siellä oli esim. 4D-vuoristorata, joka oli tosi hieno. Samsung D'light sijaitsee Gagnamin alueella, jonka elämää parodioi vuosisatamme hitti Gagnam Style. Gagnam vaikutti hienolta alueelta, ja olisin toivonut voivani kierrellä siellä enemmänkin, mutta se jäi ensi kertaan. Gagnamista suuntasimme lounasristeilylle. Ruoka oli ihan hyvää ja näkymät sitäkin paremmat.

Risteilyn jälkeen menimme sikäläiseen eläinkiduttamoon eli COEX Aquariumiin. Pakko myöntää, että se oli hieno paikka, mutta millä hinnalla? Kalat olivat niin pienissä akvaarioissa, ettei niillä ollut lainkaan liikkumatilaa pienimpiä kaloja lukuun ottamatta. Akvaarion jälkeen seikkailimme ohikiitävän hetken COEX Mall -nimisessä kauppakeskuksessa (jossa edellä mainittu akvaario siis sijaitsi) ja spottasimme siellä pari kuvaa BTS-nimisestä orkesterista. Sen jälkeen oppaamme kiikutti meidät ylikalliseen tavarataloon, jonka yläkerrasta löytyi kaksi kivaa kauppaa: matkamuistomyymälä ja kawaii-kauppa. Ensin mainitusta ostin tuliaisia itselleni ja muille, siitä toisesta löysin kauan kaivatun lippiksen. Yläkerran naisten vessa oli myös varsinainen nähtävyys, sillä siellä oli meikkipeilejä ja pukukoppi.

Minä ja ystäväni meduusat

Tämän illan ruoka oli omavalintainen ja -kustanteinen, joten suuntasimme läheiselle yötorille, jonka nimi ei tarttunut mieleen. Seikkailimme siellä metsästäen ATM:mää (1. suomeksi: raha-automaatti. 2. taivutetaanko se noin?). Onnistuimme hukkaamaan joukostamme kaksi himoshoppailijaa ja meinasimme hukata jäljelle jääneestä neljästä vielä kaksi, kun tavaratalosta löytynyt wifi osoittautui liian puoleensavetäväksi. Me neljä kuitenkin löysimme toisemme ja menimme syömään vietnamilaiseen. Söimme siellä tulisia nuudeleita (tai kolme meistä söi) ja minä ainoana onnistuin syömään ne loppuun. Mikä saavutus!

Sitten palasimme hotellille, sillä kello alkoi olla aika paljon (ainakin osan mielestä). Melkein heti hotellille paluun saimme kuitenkin älynväläyksen lähteä läheiseen jokirantaan, jossa olimme olleet myös edellisenä iltana. Sielläkin oli pieni yötori, ja ostimme hyvänmakuiset jääjuomat. Sitten mekin tulimme järkiimme ja menimme nukkumaan.

Oli hienot valaistukset.

Sunnuntaina meillä oli vapaa-aikaa, joten lähdimme heti aamiaisen jälkeen hortoilemaan kaupungille. Kaksi meistä väsyi ensimmäisen kilometrin jälkeen ja meni vetämään kevyet kahden tunnin päiväunet. Meitä jäi tällä kertaa jäljelle kolme. Ostin hirmuisen pahaa juomaa, josta en vieläkään tiedä, mitä se oli, vaikka join sitä kolmesti (kerran toisen vaihtarin pullosta, kerran omasta pullosta, kerran sunnuntain ravintolassa). Ravintolan tarjoilijan mukaan se oli vettä, mutta sitä se ei kyllä taatusti ollut. Näimme hienon I SEOUL YOU -muodostelman (vrt. Amsterdamissa oleva I AMsterdam), jonka luona otatimme itsestämme kuvia. Löysimme kivan leikkipaikan, jossa oli tukaanikiipeilyteline ja pelottavan pieniä kiikkumislaitteita (niitä, joiden alaosa näyttää korkkiruuvilta). Kävimme riisimuseossa, joka oli pelkästään koreaksi, jonka taukotilassa pyöri kiva lastenohjelma ja joka saattoi maksaa jotain, mutta koska meillä ja myyjällä ei ollut yhteistä kieltä, emme kyenneet maksamaan. Eksyimme jollekin superkalliille alueelle ja melkein kävimme Norjan suurlähetystössä. Kävimme syömässä korealaisessa keittoja. Itse söin leväkeittoa, joka muistutti vahvasti kallioisen merenrannan rantavettä. Mielenkiintoisinta tässä retkessä oli se, että luulimme kävelevämme koko ajan suoraan, mutta onnistuimme ilmeisesti tekemään jonkun valtavan silmukan. Se, että olimme taas hotellilla, tuli jonkinmoisena yllätyksenä.

Leikkipuisto

Hienostoalueella

Sopalla

Tämän 12-kilometrisen lenkin jälkeen palasimme hotellille noutamaan muita vaihtareita ja lähdimme taas kävelemään. Menimme I SEOUL YOU:n luo ottamaan kuvaa isommalla porukalla. Sen jälkeen emme kävelleetkään enää paljoa, sillä menimme vain johonkin museoon, jonka sisäänkäynti muodostui isosta temppelin julkisivusta ja jonka sisälläkin oli erilaisia vanhanaikaisia temppeleitä ja asuintaloja (se oli ulkoilmamuseo). Sisäänpääsymaksu oli 50 wonia eli noin 40 senttiä! Talojen ja temppelien ihastelua tosin haittasi se, kun joku kertoi, että ne rakennetaan uudelleen 20 vuoden välein – ei ihme, että ne olivat niin hyvässä kunnossa. Museokäynnin jälkeen jäimme seuraamaan sen ulkopuolella tapahtuvaa vahdinvaihtoa. Se oli hyvin erilainen kuin ne, mitä olen aiemmin nähnyt.

Seremonian loputtua osalla meistä alkoi olla nälkä, joten etsimme heille ruokapaikan ja lähdimme sitten kauppakeskus Lotteen etsimään saattajaamme (siis mukanamme Souliin tullutta Rotaria), sillä tämä oli aiemmin ilmoittanut olevansa siellä. Emme löytäneet häntä, mutta hyvää bubble teata sieltä onneksi sai. Sitten saimmekin saattajalta viestin, että hän oli syömässä bing suuta hotellin takana olevassa kahvilassa, joten menimme nauttimaan sitä hänen ja muiden paikalla olevien vaihtareiden kanssa.

Bing suulta valtaosa meni hotellille lepäilemään, mutta minä yhden toisen vaihtarin kanssa lähdin kävelemään kauemmas hotellin taa. Sieltä löytyi kiinnostava (ja ilmainen!) museo, joka kertoi Korean mahtavimmasta hallitsijasta, joka kehitti mm. korean kirjoitusmerkit. Kyseinen tyyppi eli 1400-luvulla. Kun astelimme museosta ulos, sieltä löytyi tori, jossa oli koju, josta sai ilmaisia kalligrafiamaalauksia. Jos siihen halusi taustakäärön, se maksoi 20,000 wonia eli n. 15 euroa. Ei paha! Ostimme käärölliset.

Kalligrafiakoju

Sitten olikin taas ruoka-aika, ja ruokana oli mitäpä muutakaan kuin korealaista bbq:ta! Olimme eri ravintolassa kuin viimeksi, ja ainakin itse pidin tästä enemmän, vaikkei aiemmassakaan mitään vikaa ollut. Tässä ravintolassa lihat paistettiin pöydässä, mikä oli kivaa. Aiemmassa paikassa ne tuotiin pöytään paistettuina.

Olimme aiemmin suunnitelleet menevämme heti ruoan jälkeen nukkumaan, muttei syömisen jälkeen ajatus enää houkuttanutkaan. Niinpä suuntasimme samalla yötorille, jolla olimme olleet edellisenäkin iltana.

Kaikkea sitä näkee...

Tänä päivänä tuli käveltyä reilut kaksikymmentä kilometriä.

Maanantai-aamuna kello soi aivan liian aikaisin, mutta ilmassa oli silti myös innostusta, ja ehkä hieman paniikkiakin, kun sulloimme viimeisiä tavaroita matkalaukkuihin. Bussissa ja lentokentällä sanoimme heipat Japaniin lähtijöille. Lähtöselvityksen kanssa oli jonkin verran säätöä, mutta lopulta saimme sen tehtyä ja pääsimme odottelemaan portin luo. Sinne tuli myös amerikkalainen vaihtari, joka oli menossa myös Taiwaniin, samaan piiriin kuin yksi meistä suomalaisista. Harmilloisesti hän ei istunut lentokoneessa lähellä meitä, mutta me suomalaiset onneksi istuimme vierekkäin. Me vaihtarit olimme koneen ainoat länsimaalaiset, ja aasialaisia näyttikin huvittavan se, kun metelöimme Taiwanin lähestyessä. Ilo oli ylimmillään, kun kone vihdoin ja viimein laskeutui. Puolitoista vuotta tätä oli odotettu, ja nyt se vihdoin tapahtui: saavuimme Taiwaniin!

Tällä lentokentällä kaikki sujui kuin rasvattu, vaikka ihmisiä olikin paljon eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Kun olimme lopulta saaneet matkalaukut ja astelimme lentokentän eteishalliin, siellä oli koko joukko erilaisia kylttejä, joissa luki kivoja juttuja, kuten ”Welcome to Taiwan, Nea Katariina Kosonen”. Minua vastassa kentällä oli host-äitini, counselorini (joka muuten ei olekaan suomeksi nva, pahoittelut virheellisestä kielenkäytöstä!) ja klubini puheenjohtaja. He puhuivat minulle englantia, kun otettiin kuvia tervetuliaiskyltin kanssa. Sitten counselor kysyi minulta, että haluanko syödä tai juoda ja vastasin, että voisin juoda. Menimme automaatille ja sain niinkin eksoottisen drinkin kuin kokiksen. Sitten kysyin host-äidiltäni kiinaksi, että saanko juoda sen nyt (selvennys: en ollut varma, saako Taiwanissa kävellä ja juoda yhtä aikaa, Japanissa kun ei saa). Siitä sitten pääsin selittämään, että olen lukenut hiukan kiinaa, ja juttelin hiukan kiinaksi. Parin tunnin ajomatka Taoyuanista Taichungiin meni kuin hujauksessa, kun a) kuuntelin kiinaa b) puhuin sitä itse ja c) söin kananugetteja. Autossa olimme siis minä, host-äiti ja counselor.

Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Hoidin counselorin kanssa virallisia asioita ja sain hiukan briiffausta täällä asumisesta. Saan kuulemma syödä kaikkea, mikä vaikuttaa syömäkelpoiselta, ja vettä tulee keittiössä olevasta laitteesta. Sen jälkeen host-äiti ja counselor lähtivät töihin (ja samoin teki myös täällä asuva host-sisko, joka on 20-vuotias). Sitten tyhjensin matkalaukun ja käsimatkatavarat ja menin kävelemään. Kovin kauas en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sillä tällä alueella ei ole paikkoja (esim. kahviloita), joista saisi wifin – en ainakaan törmännyt yhteenkään. Omaa nettiä minulla ei vielä ole, mutta saan sen pian. Päivittäistavarakauppa Family Mart sen sijaan löytyy aivan kulman takaa. Niin löytyy myös pieni tori sekä erittäin saastunut joki.

Varrella virran