Soul ja Taiwanin alkutunnelmia
Torstaina klo 15 seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä
yhdessä muiden Suomesta Aasiaan kanssa lähtevien kanssa. Jännitti, kun en
tuntenut ketään. Ja toki sekin jännitti, että edessä oli sangen pitkä matka –
niin matkallisesti kuin ajallisestikin.
Seremonian loputtua osalla meistä alkoi olla nälkä, joten etsimme
heille ruokapaikan ja lähdimme sitten kauppakeskus Lotteen etsimään saattajaamme
(siis mukanamme Souliin tullutta Rotaria), sillä tämä oli aiemmin ilmoittanut
olevansa siellä. Emme löytäneet häntä, mutta hyvää bubble teata sieltä onneksi
sai. Sitten saimmekin saattajalta viestin, että hän oli syömässä bing suuta
hotellin takana olevassa kahvilassa, joten menimme nauttimaan sitä hänen ja
muiden paikalla olevien vaihtareiden kanssa.
Kun vanhemmista oltiin päästy (😊)
ja oltiin turvallisesti turvatarkastuksen paremmalla puolen, alkoi jännitys jo
hellittää. Muiden vaihtareiden kanssa oli ällistyttävän helppo jutella eikä
kukaan vaikuttanut kamalalta ihmiseltä.
Lento lähti Helsingistä klo 17:30 ja oli perillä Soulissa
aamukahdeksan maissa paikallista aikaa. Lentokone oli VALTAVA. Matkalla söin
kahdesti, katsoin yhden leffan (The Greatest Showman) ja nukuin muutaman
tunnin. En juuri jutellut muiden vaihtareiden kanssa, sillä istuin yksinäni
korealaisten ympäröimänä.
Hyppäsimme koneesta enemmän tai vähemmän pirteinä
turistibussiin, joka oli ihan meitä varten vuokrattu ja jossa oli oudot verhot
ja niitäkin oudommat kattovalot. Bussissa oli myös korealainen opas, joka puhui
paljon, vaikkei puheesta ymmärtänytkään kaikkea. En tiedä, johtuiko tämä oppaan
englanninkielen heikkoudesta vai omasta väsymyksestäni. Luultavasti molemmista.
Bussi vei meidät jollekin maisemareitille (?), jonka
varrella sijaitsi ainakin Korean paras yliopisto, Korean paras sairaala ja
joitain maailman parhaita/vanhimpia juttuja. Sitten menimme National Folk
Museum of Koreaan, joka oli kiistämättä hieno museo. Toivon, että olisin ollut
paremmassa vireystilassa, sillä museo oli todella kiinnostava.
Temppeli museoalueella
Korealainen toteemipaalu
Tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkä – edellinen ateria oli
lentokoneen aamupala, joka nautittiin aamukuuden aikoihin – joten menimme
ravintolaan syömään dumplingeja. Sen jälkeen pääsimme hetkeksi kiertelemään alueelle,
jolla ravintola sijaitsi (älä kysy nimeä). Ostin yhdessä toisen vaihtarin
kanssa riisikarkkeja. En suosittele. Ennen hotellille menoa kävimme vielä Seoul
Towerissa. Sinne matkustettaessa bussi oli äärimmäisen hiljainen. Kaikki
nimittäin nukkuivat.
Näkymä Seoul Towerista
Illansuussa kävimme syömässä bing suuta (toiselta nimeltään
shaved ice), jota muuten kannattaa todellakin maistaa, jos tulee tännepäin
maailmaa! Jäämätön jälkeen kiertelimme hetken jollain kivoilla kaduilla
hotellin lähistöllä (missä se bingsuupaikkakin muuten sijaitsi). Sitten, kuinka
ollakaan, oli taas syömisen aika. Tällä kertaa oli vuorossa korealaista bbq:ta.
Rakastin sitä.
Bing suu makeilla pavuilla
Korealainen bbq
Lauantain aloitimme pirteinä Samsung D’light -nimisestä paikasta, joka on korealaisen, sangen tunnetun firman Samsungin omistama tekninen leikkipaikka ja kauppa. Siellä oli esim. 4D-vuoristorata,
joka oli tosi hieno. Samsung D'light sijaitsee Gagnamin alueella, jonka elämää
parodioi vuosisatamme hitti Gagnam Style. Gagnam vaikutti hienolta alueelta, ja
olisin toivonut voivani kierrellä siellä enemmänkin, mutta se jäi ensi kertaan. Gagnamista suuntasimme lounasristeilylle. Ruoka oli ihan hyvää ja näkymät
sitäkin paremmat.
Risteilyn jälkeen menimme sikäläiseen eläinkiduttamoon eli
COEX Aquariumiin. Pakko myöntää, että se oli hieno paikka, mutta millä
hinnalla? Kalat olivat niin pienissä akvaarioissa, ettei niillä ollut lainkaan
liikkumatilaa pienimpiä kaloja lukuun ottamatta. Akvaarion jälkeen seikkailimme
ohikiitävän hetken COEX Mall -nimisessä kauppakeskuksessa (jossa edellä
mainittu akvaario siis sijaitsi) ja spottasimme siellä pari kuvaa BTS-nimisestä
orkesterista. Sen jälkeen oppaamme kiikutti meidät ylikalliseen tavarataloon,
jonka yläkerrasta löytyi kaksi kivaa kauppaa: matkamuistomyymälä ja
kawaii-kauppa. Ensin mainitusta ostin tuliaisia itselleni ja muille, siitä
toisesta löysin kauan kaivatun lippiksen. Yläkerran naisten vessa oli myös
varsinainen nähtävyys, sillä siellä oli meikkipeilejä ja pukukoppi.
Minä ja ystäväni meduusat
Tämän illan ruoka oli omavalintainen ja -kustanteinen, joten
suuntasimme läheiselle yötorille, jonka nimi ei tarttunut mieleen. Seikkailimme
siellä metsästäen ATM:mää (1. suomeksi: raha-automaatti. 2. taivutetaanko se
noin?). Onnistuimme hukkaamaan joukostamme kaksi himoshoppailijaa ja meinasimme
hukata jäljelle jääneestä neljästä vielä kaksi, kun tavaratalosta löytynyt wifi
osoittautui liian puoleensavetäväksi. Me neljä kuitenkin löysimme toisemme ja
menimme syömään vietnamilaiseen. Söimme siellä tulisia nuudeleita (tai kolme
meistä söi) ja minä ainoana onnistuin syömään ne loppuun. Mikä saavutus!
Sitten palasimme hotellille, sillä kello alkoi olla aika
paljon (ainakin osan mielestä). Melkein heti hotellille paluun saimme kuitenkin
älynväläyksen lähteä läheiseen jokirantaan, jossa olimme olleet myös edellisenä
iltana. Sielläkin oli pieni yötori, ja ostimme hyvänmakuiset jääjuomat. Sitten
mekin tulimme järkiimme ja menimme nukkumaan.
Oli hienot valaistukset.
Sunnuntaina meillä oli vapaa-aikaa, joten lähdimme heti
aamiaisen jälkeen hortoilemaan kaupungille. Kaksi meistä väsyi ensimmäisen
kilometrin jälkeen ja meni vetämään kevyet kahden tunnin päiväunet. Meitä jäi
tällä kertaa jäljelle kolme. Ostin hirmuisen pahaa juomaa, josta en vieläkään
tiedä, mitä se oli, vaikka join sitä kolmesti (kerran toisen vaihtarin
pullosta, kerran omasta pullosta, kerran sunnuntain ravintolassa). Ravintolan tarjoilijan
mukaan se oli vettä, mutta sitä se ei kyllä taatusti ollut. Näimme hienon I
SEOUL YOU -muodostelman (vrt. Amsterdamissa oleva I AMsterdam), jonka luona
otatimme itsestämme kuvia. Löysimme kivan leikkipaikan, jossa oli
tukaanikiipeilyteline ja pelottavan pieniä kiikkumislaitteita (niitä, joiden
alaosa näyttää korkkiruuvilta). Kävimme riisimuseossa, joka oli pelkästään
koreaksi, jonka taukotilassa pyöri kiva lastenohjelma ja joka saattoi maksaa
jotain, mutta koska meillä ja myyjällä ei ollut yhteistä kieltä, emme kyenneet
maksamaan. Eksyimme jollekin superkalliille alueelle ja melkein kävimme Norjan
suurlähetystössä. Kävimme syömässä korealaisessa keittoja. Itse söin
leväkeittoa, joka muistutti vahvasti kallioisen merenrannan rantavettä.
Mielenkiintoisinta tässä retkessä oli se, että luulimme kävelevämme koko ajan
suoraan, mutta onnistuimme ilmeisesti tekemään jonkun valtavan silmukan. Se,
että olimme taas hotellilla, tuli jonkinmoisena yllätyksenä.
Leikkipuisto
Hienostoalueella
Sopalla
Tämän 12-kilometrisen lenkin jälkeen palasimme hotellille
noutamaan muita vaihtareita ja lähdimme taas kävelemään. Menimme I SEOUL YOU:n
luo ottamaan kuvaa isommalla porukalla. Sen jälkeen emme kävelleetkään enää
paljoa, sillä menimme vain johonkin museoon, jonka sisäänkäynti muodostui
isosta temppelin julkisivusta ja jonka sisälläkin oli erilaisia vanhanaikaisia
temppeleitä ja asuintaloja (se oli ulkoilmamuseo). Sisäänpääsymaksu oli 50 wonia eli noin 40 senttiä! Talojen ja temppelien ihastelua tosin
haittasi se, kun joku kertoi, että ne rakennetaan uudelleen 20 vuoden välein –
ei ihme, että ne olivat niin hyvässä kunnossa. Museokäynnin jälkeen jäimme seuraamaan sen ulkopuolella tapahtuvaa vahdinvaihtoa. Se oli hyvin erilainen kuin ne, mitä olen aiemmin nähnyt.
Bing suulta valtaosa meni hotellille lepäilemään, mutta minä
yhden toisen vaihtarin kanssa lähdin kävelemään kauemmas hotellin taa. Sieltä
löytyi kiinnostava (ja ilmainen!) museo, joka kertoi Korean mahtavimmasta
hallitsijasta, joka kehitti mm. korean kirjoitusmerkit. Kyseinen tyyppi
eli 1400-luvulla. Kun astelimme museosta ulos, sieltä löytyi tori, jossa oli
koju, josta sai ilmaisia kalligrafiamaalauksia. Jos siihen halusi taustakäärön,
se maksoi 20,000 wonia eli n. 15 euroa. Ei paha! Ostimme käärölliset.
Kalligrafiakoju
Sitten olikin taas ruoka-aika, ja ruokana oli mitäpä
muutakaan kuin korealaista bbq:ta! Olimme eri ravintolassa kuin viimeksi, ja
ainakin itse pidin tästä enemmän, vaikkei aiemmassakaan mitään vikaa ollut.
Tässä ravintolassa lihat paistettiin pöydässä, mikä oli kivaa. Aiemmassa
paikassa ne tuotiin pöytään paistettuina.
Olimme aiemmin suunnitelleet menevämme heti ruoan jälkeen
nukkumaan, muttei syömisen jälkeen ajatus enää houkuttanutkaan. Niinpä
suuntasimme samalla yötorille, jolla olimme olleet edellisenäkin iltana.
Kaikkea sitä näkee...
Tänä päivänä tuli käveltyä reilut kaksikymmentä kilometriä.
Maanantai-aamuna kello soi aivan liian aikaisin, mutta
ilmassa oli silti myös innostusta, ja ehkä hieman paniikkiakin, kun sulloimme
viimeisiä tavaroita matkalaukkuihin. Bussissa ja lentokentällä sanoimme heipat
Japaniin lähtijöille. Lähtöselvityksen kanssa oli jonkin verran säätöä, mutta
lopulta saimme sen tehtyä ja pääsimme odottelemaan portin luo. Sinne tuli myös
amerikkalainen vaihtari, joka oli menossa myös Taiwaniin, samaan piiriin kuin
yksi meistä suomalaisista. Harmilloisesti hän ei istunut lentokoneessa lähellä
meitä, mutta me suomalaiset onneksi istuimme vierekkäin. Me vaihtarit olimme
koneen ainoat länsimaalaiset, ja aasialaisia näyttikin huvittavan se, kun
metelöimme Taiwanin lähestyessä. Ilo oli ylimmillään, kun kone vihdoin ja
viimein laskeutui. Puolitoista vuotta tätä oli odotettu, ja nyt se vihdoin
tapahtui: saavuimme Taiwaniin!
Tällä lentokentällä kaikki sujui kuin rasvattu, vaikka
ihmisiä olikin paljon eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Kun olimme lopulta
saaneet matkalaukut ja astelimme lentokentän eteishalliin, siellä oli koko
joukko erilaisia kylttejä, joissa luki kivoja juttuja, kuten ”Welcome to
Taiwan, Nea Katariina Kosonen”. Minua vastassa kentällä oli host-äitini,
counselorini (joka muuten ei olekaan suomeksi nva, pahoittelut virheellisestä
kielenkäytöstä!) ja klubini puheenjohtaja. He puhuivat minulle englantia, kun otettiin kuvia
tervetuliaiskyltin kanssa. Sitten counselor kysyi minulta, että haluanko syödä
tai juoda ja vastasin, että voisin juoda. Menimme automaatille ja sain niinkin
eksoottisen drinkin kuin kokiksen. Sitten kysyin host-äidiltäni kiinaksi, että
saanko juoda sen nyt (selvennys: en ollut varma, saako Taiwanissa kävellä ja
juoda yhtä aikaa, Japanissa kun ei saa). Siitä sitten pääsin selittämään, että
olen lukenut hiukan kiinaa, ja juttelin hiukan kiinaksi. Parin tunnin ajomatka
Taoyuanista Taichungiin meni kuin hujauksessa, kun a) kuuntelin kiinaa b)
puhuin sitä itse ja c) söin kananugetteja. Autossa olimme siis minä, host-äiti
ja counselor.
Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut juuri mitään ihmeellistä.
Hoidin counselorin kanssa virallisia asioita ja sain hiukan briiffausta täällä
asumisesta. Saan kuulemma syödä kaikkea, mikä vaikuttaa syömäkelpoiselta, ja
vettä tulee keittiössä olevasta laitteesta. Sen jälkeen host-äiti ja counselor
lähtivät töihin (ja samoin teki myös täällä asuva host-sisko, joka on
20-vuotias). Sitten tyhjensin matkalaukun ja käsimatkatavarat ja menin
kävelemään. Kovin kauas en kuitenkaan uskaltanut lähteä,
sillä tällä alueella ei ole paikkoja (esim. kahviloita), joista saisi wifin –
en ainakaan törmännyt yhteenkään. Omaa nettiä minulla ei vielä ole, mutta saan sen pian. Päivittäistavarakauppa Family Mart sen sijaan
löytyy aivan kulman takaa. Niin löytyy myös pieni tori sekä erittäin saastunut
joki.
Varrella virran
Hieno NEA, OLET NÄHNYT JA KOKENUT JO VALTAVASTI MIELENKIINTOISIA ASIOITA, KOKENUT ENEMMÄN KUIN ITSE OLEN KOKENUT VUOSIIN! JA LOISTAVASTI KUVASIT ASIAT! OLI ISO ILO LUKEA JA ELÄYTYÄ MATKAASI! TSEMPPIÄ EDELLEEN JA MUISTORIKKAITA KOKEMUKSIA KOKEMAAN! T. mummu
VastaaPoistaHeippa Nea! Hyvältä näyttää heti alkuun - hienoja, uusia kokemuksia ja lisää on
VastaaPoistavarmasti tulossa! Avoimin mielin eteenpäin, uutisia odotellaan! T. Ulla se isotäti