Valmistautumista
Edellisen kirjoitelman jälkeen on tapahtunut vaikka mitä kaikkea. Isommista jutuista kerron alla, mutta muuten mainittakoon, että kävin hakemassa Visit Turku -toimistosta sekä suomen- että kiinankielisiä Turku-esitteitä. Kiinankielisten teksti on kylläkin yksinkertaistetuilla merkeillä, ja kannessa komeilee Manner-Kiinan lippu, joten saa nähdä, viitsinkö viedä niitä Taiwaniin.
Olen myös saanut Muumi-krääsää Muumimaailmasta. Tampereella kehotettiin etenkin Aasiaan menijöitä ottamaan sinne yhteyttä ja pyytämään ilmaistavaraa. Tein työtä käskettyä ja jokunen viikko sitten sain postissa esitteitä ja pari Buff-huivia tai vastaavaa (en tiedä, en ole avannut niitä pakkauksia).
Käyntikortitkin olen ehtinyt tilata. Selvennys ei-rotareille: Rotaryn vaihdossa käyntikorttien tilaaminen on pakollista, tai ainakin melkein. Onneksi minun ei tarvinnut suunnitella niiden ulkoasua, sillä tarjouksen tehneellä firmalla oli se jo valmiina. Minun piti vain lähettää tarvittavat tiedot ja kuva itsestäni. Kortit kilahtanevat postiiin jossain kohtaa.
Host-perheet
Vihdoinkin! Olen saanut yhteyden Taiwanin yhteyshenkilööni ja hänen kauttaan ensimmäiseen host-perheeseeni. Perheestä tiedän sen verran, että minulla on kolme sisarusta, joista nuorin on 18-vuotias ja joista yhdellä on oma lapsi. Olen vaihtanut perheen äidin kanssa muutaman sähköpostin, ja hän vaikuttaa mukavalta, joskin englanti takkuaa. Se tosin lienee hyvä kiinan oppimista ajatellen.
Yhteensä minulla tulee olemaan kolme host-perhettä. Kahdesta jälkimmäisestä en kuitenkaan tiedä mitään.
Muut samaan kouluun tulevat vaihtarit
Olipa pitkä otsikko. Joka tapauksessa: olen saanut tietää muut kanssani samaan kouluun tulevat Rotary-vaihtarit. Vain yksi heistä oli Taiwanin-vaihtareiden jättiryhmässä (siellä on sekä Taiwanissa aiemmin että nyt että tulevaisuudessa olevia vaihtareita), mutta onneksi sain tämän toisen tytön, Harlynin, kanssa ongittua kahden muun yhteystiedot. Hänen guarantee forminsa yhteydessä nimittäin oli lista meistä neljästä ja tämän listan yhteydessä oli nimen lisäksi muitakin tietoja, tärkeimpänä sähköpostiosoite. Toisen osoite ei kylläkään toiminut - lähettämäni posti tuli bumerangina takaisin - joten otin yhteyttä Facebookin kautta. Hän vastasi jokin aika sitten. Se, jonka sähköpostiosoite toimi, on myös vastannut ja meillä neljällä on Whatsapp-ryhmä. Kaksikin, jos tarkkoja ollaaan, sillä toinen on koulua ja toinen klubia varten. Erotuksena näissä on se, että klubiryhmässä on mukana myös nva:mme Nancy. Hän on avuliaasti vastaillut kaikkiin kysymyksiini ja vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä.
Muut samassa koulussa ja klubissa olevat vaihtarit ovat nimiltään siis Harlyn, Angeles ja Noémie. Harlyn on USA:sta, sähköpostin kautta löydetty Angeles Meksikosta ja Facebookista tavoitettu Noémie Belgiasta (ranskankieliseltä alueelta, jee!). Kaikki vaikuttavat mukavilta.
Rotary-bleiseri
Kävin kolmisen viikkoa sitten hakemassa Rotary-takkini. Pieni selostus Rotaryn toimintaa tuntemattomille maallikoille: Rotary-takki, oikeastaan bleiseri, kuten yllä lukee, on Rotaryn kautta vaihtoon lähtijän pakollinen varuste, johon kiinnitetään kaikenmoisia asioita, lähinnä pinssejä, joita sitten vaihdellaan muiden vaihtareitten kanssa. Näin takki jää muistoksi vuodesta.
Oma takkini on vielä siisti, sillä siinä ei ole vielä mitään nimikylttiä lukuunottamatta. Pöytälaatikossa minulta kyllä löytyy Tampereelta ostettuja Suomi-pinssejä. Lisäksi ajattelin väsätä joitain itsekin. Katsotaan, jospa vaikka elokuussa olisi siihen aikaa.
Viisumi
Viisuminhakemisprosessi on ollut pitkä ja kivinen tie, melkein yhtä vaikea kuin Rotaryn hakemusprosessi, jota kävin läpi joulukuussa (siitä lisää joskus toiste).
Koko viisumihässäkkä alkoi, kun sain guarantee formini. Sen ohessa oli linkki, jonka takaa viisumipaperit löytyivät, ohje niiden täyttämiseen sekä käyntiosoite, johon nivaska pitäisi viedä.
Viisumihakemusta varten piti ensinnäkin täyttää netissä oleva viisumihakemus, jossa ensin kyseltiin perustietoja ja sitten tivattiin kaikenlaisia jänniä asioita, kuten olenko joskus käyttänyt huumeita tai ollut rikollisissa puuhissa. Sen jälkeen menin lääkäriin health certificate -nimisen lapun kanssa. Sen yhteydessä jouduin kuvauttamaan keuhkoni (katsottiin, onko tuberkuloosia. Yllätys: ei ollut!) ja käymään verikokeessa katsomassa, onko kuppaa (ei ollut sitäkään). Näiden testien jälkeen sain terveen paperit.
Tietysti viisumia varten tarvittiin kaikenlaisia muitakin papereita, mutta ne onneksi sain hankittua helposti. Näihin papereihin kuului esimerkiksi kopio passista ja Taiwanin-koulun todistuksesta. Ja tietysti piti käydä ottamassa viisumikuvat.
Sitten lähdin tämän paperinipun kanssa ensimmäistä kertaa Helsinkiin, World Trade Centeriin tarkemmin ottaen. Siellä sijaitsee Taiwanin lähetystö, joka oli guarantee formin yhteydessä mainittu käyntiosoite. Siellä selvisi, että health certificate pitäisi laillistaa ulkoministeriössä syystä, joka jäi epäselväksi. Niinpä otin mukaan health certificaten ja jätin muut tarvittavat paperit lähetystöön. Ulkoministeriö oli mennyt jo kiinni (se on auki arkiaamuisin 9-11), mikä tarkoitti uutta Helsingin-matkaa. Onneksi Onnibus kulkee.
Seuraavan kerran olin Helsingissä tasan tunnin. Saavuin Kamppiin klo 10, hyppäsin Katajanokkaan menevään raitiovaunuun (Ulkoministeriön laillistuspiste on siellä), olin perillä puolen aikoihin, menin sisälle Ulkoministeriöön, jonotin ja lopulta kuulin karun totuuden: koko reissu oli ollut turha. Paperi pitäisi ensin viedä maistraattiin Turkuun syystä, joka jäi jälleen kerran epäselväksi. Viimeksi kielimuuri oli aiheuttanut hämmennystä. Tällä kertaa syypää oli paksu muoviseinä, joka oli minun ja virkailijan välissä. En aluksi kuullut, mitä hän sanoi, joten jouduin pyytämään, että hän toistaisi. Niinpä hän tiuskaisten käski minun mennä maistraattiin, koska "kyllä ne siellä tietävät". Sitten köröttelin takaisin keskustaan ja hyppäsin Turkuun menevään bussiin klo 11.
Onneksi maistraatissa tiedettiinkin. Tällä kertaa asiakaspalvelu oli todella ystävällistä. Vaikka virkailija olikin vähän hämmentynyt, miksi kiikutin sinne kolmen lääkärin allekirjoitukset vahvistettaviksi, sain tarvittavat leimat.
Pari viikkoa sitten kävin Ulkoministeriössä ja sain health certificaten laillistutettua. Laillistamisen jälkeen vein sen Taiwanin lähetystöön. Sieltä minut lähetettiin ostamaan postimerkkejä, sillä takaisin tulevat viisumipaperit tarvitsisi postittaa pikakirjeenä. Merkkien viemisen jälkeen varauduin kahden päivän odotteluun, sillä sen verran viisumihakemuksen oli tarkoitus kestää. Vajaan tunnin kuluttua sain kuitenkin soiton, että viisumini oli valmis noudettavaksi! Postimerkit jäivät turhiksi, muttei se jäänyt harmittamaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että minulla on vihdoin viisumi Taiwaniin.
Olen myös saanut Muumi-krääsää Muumimaailmasta. Tampereella kehotettiin etenkin Aasiaan menijöitä ottamaan sinne yhteyttä ja pyytämään ilmaistavaraa. Tein työtä käskettyä ja jokunen viikko sitten sain postissa esitteitä ja pari Buff-huivia tai vastaavaa (en tiedä, en ole avannut niitä pakkauksia).
Käyntikortitkin olen ehtinyt tilata. Selvennys ei-rotareille: Rotaryn vaihdossa käyntikorttien tilaaminen on pakollista, tai ainakin melkein. Onneksi minun ei tarvinnut suunnitella niiden ulkoasua, sillä tarjouksen tehneellä firmalla oli se jo valmiina. Minun piti vain lähettää tarvittavat tiedot ja kuva itsestäni. Kortit kilahtanevat postiiin jossain kohtaa.
Host-perheet
Vihdoinkin! Olen saanut yhteyden Taiwanin yhteyshenkilööni ja hänen kauttaan ensimmäiseen host-perheeseeni. Perheestä tiedän sen verran, että minulla on kolme sisarusta, joista nuorin on 18-vuotias ja joista yhdellä on oma lapsi. Olen vaihtanut perheen äidin kanssa muutaman sähköpostin, ja hän vaikuttaa mukavalta, joskin englanti takkuaa. Se tosin lienee hyvä kiinan oppimista ajatellen.
Yhteensä minulla tulee olemaan kolme host-perhettä. Kahdesta jälkimmäisestä en kuitenkaan tiedä mitään.
Muut samaan kouluun tulevat vaihtarit
Olipa pitkä otsikko. Joka tapauksessa: olen saanut tietää muut kanssani samaan kouluun tulevat Rotary-vaihtarit. Vain yksi heistä oli Taiwanin-vaihtareiden jättiryhmässä (siellä on sekä Taiwanissa aiemmin että nyt että tulevaisuudessa olevia vaihtareita), mutta onneksi sain tämän toisen tytön, Harlynin, kanssa ongittua kahden muun yhteystiedot. Hänen guarantee forminsa yhteydessä nimittäin oli lista meistä neljästä ja tämän listan yhteydessä oli nimen lisäksi muitakin tietoja, tärkeimpänä sähköpostiosoite. Toisen osoite ei kylläkään toiminut - lähettämäni posti tuli bumerangina takaisin - joten otin yhteyttä Facebookin kautta. Hän vastasi jokin aika sitten. Se, jonka sähköpostiosoite toimi, on myös vastannut ja meillä neljällä on Whatsapp-ryhmä. Kaksikin, jos tarkkoja ollaaan, sillä toinen on koulua ja toinen klubia varten. Erotuksena näissä on se, että klubiryhmässä on mukana myös nva:mme Nancy. Hän on avuliaasti vastaillut kaikkiin kysymyksiini ja vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä.
Muut samassa koulussa ja klubissa olevat vaihtarit ovat nimiltään siis Harlyn, Angeles ja Noémie. Harlyn on USA:sta, sähköpostin kautta löydetty Angeles Meksikosta ja Facebookista tavoitettu Noémie Belgiasta (ranskankieliseltä alueelta, jee!). Kaikki vaikuttavat mukavilta.
Rotary-bleiseri
Kävin kolmisen viikkoa sitten hakemassa Rotary-takkini. Pieni selostus Rotaryn toimintaa tuntemattomille maallikoille: Rotary-takki, oikeastaan bleiseri, kuten yllä lukee, on Rotaryn kautta vaihtoon lähtijän pakollinen varuste, johon kiinnitetään kaikenmoisia asioita, lähinnä pinssejä, joita sitten vaihdellaan muiden vaihtareitten kanssa. Näin takki jää muistoksi vuodesta.
Oma takkini on vielä siisti, sillä siinä ei ole vielä mitään nimikylttiä lukuunottamatta. Pöytälaatikossa minulta kyllä löytyy Tampereelta ostettuja Suomi-pinssejä. Lisäksi ajattelin väsätä joitain itsekin. Katsotaan, jospa vaikka elokuussa olisi siihen aikaa.
Viisumi
Viisuminhakemisprosessi on ollut pitkä ja kivinen tie, melkein yhtä vaikea kuin Rotaryn hakemusprosessi, jota kävin läpi joulukuussa (siitä lisää joskus toiste).
Koko viisumihässäkkä alkoi, kun sain guarantee formini. Sen ohessa oli linkki, jonka takaa viisumipaperit löytyivät, ohje niiden täyttämiseen sekä käyntiosoite, johon nivaska pitäisi viedä.
Viisumihakemusta varten piti ensinnäkin täyttää netissä oleva viisumihakemus, jossa ensin kyseltiin perustietoja ja sitten tivattiin kaikenlaisia jänniä asioita, kuten olenko joskus käyttänyt huumeita tai ollut rikollisissa puuhissa. Sen jälkeen menin lääkäriin health certificate -nimisen lapun kanssa. Sen yhteydessä jouduin kuvauttamaan keuhkoni (katsottiin, onko tuberkuloosia. Yllätys: ei ollut!) ja käymään verikokeessa katsomassa, onko kuppaa (ei ollut sitäkään). Näiden testien jälkeen sain terveen paperit.
Tietysti viisumia varten tarvittiin kaikenlaisia muitakin papereita, mutta ne onneksi sain hankittua helposti. Näihin papereihin kuului esimerkiksi kopio passista ja Taiwanin-koulun todistuksesta. Ja tietysti piti käydä ottamassa viisumikuvat.
Sitten lähdin tämän paperinipun kanssa ensimmäistä kertaa Helsinkiin, World Trade Centeriin tarkemmin ottaen. Siellä sijaitsee Taiwanin lähetystö, joka oli guarantee formin yhteydessä mainittu käyntiosoite. Siellä selvisi, että health certificate pitäisi laillistaa ulkoministeriössä syystä, joka jäi epäselväksi. Niinpä otin mukaan health certificaten ja jätin muut tarvittavat paperit lähetystöön. Ulkoministeriö oli mennyt jo kiinni (se on auki arkiaamuisin 9-11), mikä tarkoitti uutta Helsingin-matkaa. Onneksi Onnibus kulkee.
Seuraavan kerran olin Helsingissä tasan tunnin. Saavuin Kamppiin klo 10, hyppäsin Katajanokkaan menevään raitiovaunuun (Ulkoministeriön laillistuspiste on siellä), olin perillä puolen aikoihin, menin sisälle Ulkoministeriöön, jonotin ja lopulta kuulin karun totuuden: koko reissu oli ollut turha. Paperi pitäisi ensin viedä maistraattiin Turkuun syystä, joka jäi jälleen kerran epäselväksi. Viimeksi kielimuuri oli aiheuttanut hämmennystä. Tällä kertaa syypää oli paksu muoviseinä, joka oli minun ja virkailijan välissä. En aluksi kuullut, mitä hän sanoi, joten jouduin pyytämään, että hän toistaisi. Niinpä hän tiuskaisten käski minun mennä maistraattiin, koska "kyllä ne siellä tietävät". Sitten köröttelin takaisin keskustaan ja hyppäsin Turkuun menevään bussiin klo 11.
Onneksi maistraatissa tiedettiinkin. Tällä kertaa asiakaspalvelu oli todella ystävällistä. Vaikka virkailija olikin vähän hämmentynyt, miksi kiikutin sinne kolmen lääkärin allekirjoitukset vahvistettaviksi, sain tarvittavat leimat.
Pari viikkoa sitten kävin Ulkoministeriössä ja sain health certificaten laillistutettua. Laillistamisen jälkeen vein sen Taiwanin lähetystöön. Sieltä minut lähetettiin ostamaan postimerkkejä, sillä takaisin tulevat viisumipaperit tarvitsisi postittaa pikakirjeenä. Merkkien viemisen jälkeen varauduin kahden päivän odotteluun, sillä sen verran viisumihakemuksen oli tarkoitus kestää. Vajaan tunnin kuluttua sain kuitenkin soiton, että viisumini oli valmis noudettavaksi! Postimerkit jäivät turhiksi, muttei se jäänyt harmittamaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että minulla on vihdoin viisumi Taiwaniin.
Hurjan paljon olet asioita saanut hoideltua ja vielä käsittämättömän rennolla asenteella. Vaikka takana on ollut varsinainen tunnemylläkkävuosi näin äidin vinkkelistä katsottuna (siis minulla ollut se mylläkkä😊)ei voi kuin todeta, että luottavaisin mielin sinut uskaltaa lentoon lähettää - olet luottamuksen ansainnut ja näyttänyt kypsät kv-kykysi.
VastaaPoista