Nean seikkailut kärpäsenkakkamaassa

Sunnuntaista maananantaihin (26.-27.8.) olin ensimmäistä kertaa Taichungin ulkopuolella sitten tänne saapumisen. Minä, kaksi muuta vaihtaria, meidän isäntäperheet ja joitain muita taiwanilaisia teimme bussiretken Kentingiin, joka on Taiwanin eteläkärjessä. Se oli todella kiva retki, tykkäsin! Bussi pysähtyi noin tunnin välein, kun käytiin ottamassa kuvia (taiwanilaiset rakastavat yhteiskuvia), syömässä (liikaa), silittelemässä peuroja ja muuten vain ihmettelemässä. Ihmettelyyn liittyi yleensä myös syömistä, etenkin, jos joku meistä vaihtareista erehtyi tuijottamaan jotain ruokaa liian pitkäksi aikaa - silloin taiwanilaiset ostivat sitä ja tarjosivat sitä meille ennen kuin ehdimme väittää vastaan. Sunnuntai-illalla kävimme syömässä jossain merellisessä ravintolassa, jonka ruoka oli tajuttoman hyvää, ja sen jälkeen vielä paikallisella (ja kuulemma tosi kuuluisalla) yötorilla syömässä mm. sokerikuorrutteisia tomaatteja. Ne olivat aika mielenkiintoinen elämys - kiillesokeria

Kirjoittelen taas, koska tuntuu tapahtuneen niin paljon ja minulla on nyt vapaa-aikaa. Istun sängylläni, suussani maistuu outo kookosmehu ja ulkona pauhaa myrsky. Viime päivinä on satanut paljon, sillä täällä Kaakkois-Aasiassa riehuu parhaillaan viisi taifuunia (tai niin minulle kerrottiin, kun lähdimme kohti Soulia). Paljon olen ehtinyt tekemään viime päivinä. Vanhemmat ovat olleet paljon töissä, joten olen ollut aika paljon omillani. Tiistaina menin seikkailemaan kaupungille (wifin metsästykseni muuttui niin epätoivoiseksi, että menin ihan Starbucksiin) ja hengailin vanhan keskustan alueella. Taichungin vanha keskusta (älä kysy alueen virallista nimeä) sijaitsee siellä virtaavan joen ympärillä. Alueella on jonkin verran vanhoja paikkoja, kuten Japanin miehityksen aikainen silta ja juna-asema, jonka vanhempi, käytöstä poistettu alue, on sekin satakunta vuotta vanha. Muuten vanha keskusta ei ole kovin upea: ennen niin upeat ostoskeskukset ovat päässeet rappeutumaan, eikä vanh

Torstaina klo 15 seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä yhdessä muiden Suomesta Aasiaan kanssa lähtevien kanssa. Jännitti, kun en tuntenut ketään. Ja toki sekin jännitti, että edessä oli sangen pitkä matka – niin matkallisesti kuin ajallisestikin. Kun vanhemmista oltiin päästy ( 😊 ) ja oltiin turvallisesti turvatarkastuksen paremmalla puolen, alkoi jännitys jo hellittää. Muiden vaihtareiden kanssa oli ällistyttävän helppo jutella eikä kukaan vaikuttanut kamalalta ihmiseltä. Lento lähti Helsingistä klo 17:30 ja oli perillä Soulissa aamukahdeksan maissa paikallista aikaa. Lentokone oli VALTAVA. Matkalla söin kahdesti, katsoin yhden leffan (The Greatest Showman) ja nukuin muutaman tunnin. En juuri jutellut muiden vaihtareiden kanssa, sillä istuin yksinäni korealaisten ympäröimänä. Hyppäsimme koneesta enemmän tai vähemmän pirteinä turistibussiin, joka oli ihan meitä varten vuokrattu ja jossa oli oudot verhot ja niitäkin oudommat kattovalot. Bussissa oli myös korealainen opas,