Ensimmäiset päivät Taiwanissa

Kirjoittelen taas, koska tuntuu tapahtuneen niin paljon ja minulla on nyt vapaa-aikaa. Istun sängylläni, suussani maistuu outo kookosmehu ja ulkona pauhaa myrsky. Viime päivinä on satanut paljon, sillä täällä Kaakkois-Aasiassa riehuu parhaillaan viisi taifuunia (tai niin minulle kerrottiin, kun lähdimme kohti Soulia).

Paljon olen ehtinyt tekemään viime päivinä. Vanhemmat ovat olleet paljon töissä, joten olen ollut aika paljon omillani. Tiistaina menin seikkailemaan kaupungille (wifin metsästykseni muuttui niin epätoivoiseksi, että menin ihan Starbucksiin) ja hengailin vanhan keskustan alueella. Taichungin vanha keskusta (älä kysy alueen virallista nimeä) sijaitsee siellä virtaavan joen ympärillä. Alueella on jonkin verran vanhoja paikkoja, kuten Japanin miehityksen aikainen silta ja juna-asema, jonka vanhempi, käytöstä poistettu alue, on sekin satakunta vuotta vanha. Muuten vanha keskusta ei ole kovin upea: ennen niin upeat ostoskeskukset ovat päässeet rappeutumaan, eikä vanhoissa hienoissa taloissa asu suinkaan niitä rikkaimpia. Taiwanilaisen kaverini, jonka tapasin keskiviikkona, mukaan tämä johtuu joen varrella parikymmentä vuotta sitten riehuneesta tulipalosta.

Dadun peruskatu

Dadu Station

Random temppeli Dadussa

Vanha silta vanhassa keskustassa

Joki, jonka yli silta kulkee

Taichung Station

Taiwanilainen kaverini näytti minulle Taichungin kauniimpia (siis kauniimpia kuin vanha keskusta, ei välttämättä yleisesti ottaen kauniimpia) osioita. Kävimme syömässä Taichung 2nd Market -nimisellä päivätorilla ja ruoka oli loistavaa. Näin myös kivoja puistoja (kuten Taichung Parkin), kansallisteatterin ja uuden keskustan, jossa oli mm. kiva kirjakauppa, josta ostin kaksi CD:tä, ja loistava kupplateepuoti. Kävin hänen kanssaan myös vanhassa keskustassa ja siellä Miyahara-nimisessä herkkukaupassa. Jonotimme jäätelöä varmaan puoli tuntia, mutta se oli kyllä sen arvoista!

Näkymä eräästä kauppakeskuksesta Taichungin keskustassa

Taichung Park

Konserttitalo

Konserttitalon katolla (se oli laillista)

CD:t, elämän eliksiiri

Yksi ruokalaji syöty, kolme jäljellä (Taichung 2nd Market)

Kävelyllä Taichungissa

Miyaharan jäätelö

Torstaina söin elämäni ensimmäistä kertaa taiwanilaista hot pottia. Se on kai yksi Taiwanin tunnetuimmista ruokalajeista. Ideana on, että keitetään erilaisia aineksia (lihaa, sieniä, kaalia, kurpitsaa…) ja sitten syödään niitä riisin ja kastikkeiden kera. Se oli hirmuisen hyvää. Saman päivän iltana menin businessillalliselle host-vanhempieni ja heidän työkavereidensa kanssa. Muut siis söivät ja keskustelivat samalla tärkeitä, minä vain söin. Sieltä minulla ei ole yhtään kuvaa, koska unohdin kännykän kotiin, mutta sekin ruoka oli taivaallista. Syöjiä oli reilut viisi ja ruokalajeja yhtä monta, ellei enempää, ja kaikki söivät kaikkia. Eniten pidin mausteisista mustekaloista. (nyt näen mielessäni muutaman lukijan inhosta vääristyneet kasvot.) Tänään olin jossain kauppakeskuksessa host-äidin, -siskon ja tämän miehen (ja heidän vauvansa) kanssa kauppakeskuksessa syömässä. Friteeratut osterit ovat loistavia. Tuossa ravintolassa sain myös kuulla, että käytän puikkoja AIVAN väärin. Uuden tavan opettelu vaatii harjoitusta… 

Yleisesti ottaen ruoka täällä on ollut todella erilaista, mutta eittämättä hyvää. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään pahaa syötävää, vaikka olenkin kokeillut uusia ja tuntemattomia ruokalajeja aina, kun mahdollista.

Hot pot

Ostereilla

Tuo on kuulemma täkäläinen kookospähkinä

Lauantaiaamiainen

Perheeni täällä on todella mukava. Minulla on äiti, isä ja kolme siskoa, joista yksi asuu kotona, yksi on vaihdossa Thaimaassa ja yksi asuu miehensä ja vauvansa kanssa jossain päin Taichungia. Tähän mennessä olen nähnyt kaikki siskoni Thaimaan-siskoa lukuun ottamatta. Isän olen nähnyt vain kerran, sillä tämä käytännössä asuu työpaikallaan. Host-äitini mukaan syy tähän on se, että isä tarvitsee unta vain viisi tuntia yössä, kun äiti taas tarvitsee yhdeksän. On siis helpompaa molemmille, että he nukkuvat eri paikoissa. Minusta se on vähän kummallista, mutta miten vaan.

Minulla on siis täällä kolme perhettä, joista olen tavannut tämän ensimmäisen sekä kolmannen vanhemmat ja lisäksi nähnyt heidän tyttärensä. He vaikuttavat mukavilta. Toisesta perheestä en tiedä juuri mitään. Sen tiedän, että olen kussakin perheessä reilut kolme kuukautta. Ensimmäinen perheeni lähtee kuitenkin syyskuussa pitkälle matkalle Japaniin – tuon ajan asun jossain muussa perheessä / muissa perheissä.

Ainakin ensimmäisen ja kolmannen perheen luona minulla on oma huone, mikä on mukavaa. Minulla ei ole lupaa järkkäillä huonetta (siirtää sänkyä yms.), mutta se ei haittaa. Kun seinällä on itse teetetty korealainen kalligrafiakäärö ja sängystä roikkuu Suomen lippu, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Yhteiselo ainakin tämän perheen kanssa on sujunut hyvin. Harva etenkään kolmannenkymmenennen ikävuotensa ylittänyt taiwanilainen puhuu englantia. Olen siis puhunut host-äitini kanssa niin, että minä puhun lähinnä kiinaa ja hän puhuu kiinaa, josta 25% on tavalla tai toisella englantia. Hänen puheensa on siis tällaista (kiina on korvattu suomella): ”Tänään menet isosiskosi kanssa shoppingshopping Taichungiin. Isosisko tekee paljon workwork saadakseen moneymoney.” Mutta koska kaikilla on tahto kommunikoida ja tulla toimeen, kaikki on sujunut hyvin.

Keskimmäinen host-siskoni, joka on 20-vuotias, puhuu ihan ymmärrettävää englantia, muttei hänenkään kanssa kommunikoiminen liian helppoa ole. Vanhin siskoni pitää kovasti englannin puhumisesta, ja hänenkin puheestaan saa yleensä selvää. Onneksi kuitenkin counselorini on asunut USA:ssa joitain vuosia ja puhuu siksi hyvää englantia. Hänen kauttaan on helppo hoitaa asioita myös perheen kanssa.

Host-isän asuminen työpaikalla ei toki ole ainut kulttuuriero, johon olen törmännyt. Tässä on muutama lisää:

-        - Ruoka suussa puhuminen on ok.

-        - Ruokailtaessa kyynärpäiden pöydällä pitäminen on ok.

-        - Täällä käytetään haarukkaa tai lusikkaa, kun ollaan liian laiskoja käyttämään puikkoja, mutta ruokailuveitsiä en ole vielä nähnyt.

-        - Kun höpötetään kiinaksi vaihtarista, häntä taputetaan tai muuten kosketetaan (esim. laitetaan käsi olkapäälle) tai vähintäänkin osoitellaan.

-        -  Muutenkin henkilökohtainen tila on tuntematon käsite. Odottamaton halailu on ok.

-        - Ainakaan tällä asuinalueella ei ole jalkakäytäviä, vaan ihmiset kulkevat tienviertä. Täällä ei onneksi kulje paljon autoja, joten se ei ole ongelma.

-        - Täällä syödään paljon ja jatkuvasti.

-        - Outojen/henkilökohtaisten asioiden kysyminen on erittäin ok, kuten on myös vastaavien asioiden toteaminen. Esimerkiksi eilen, kun läjä klubimme host-perheitä oli koolla puhumassa läpi ensimmäisen illan kysymyksiä (Rotaryn lappu, joka olisi periaatteessa pitänyt käydä perheen kanssa läpi ensimmäisenä iltana), olimme puhumassa koulusta ja yhtäkkiä host-äitini huusi jotain sinisestä. Ilmeni, että hän oli huomannut, että minulla ja amerikkalaisella vaihtarilla on siniset silmät... (se muuten tuli shokkina myös vanhimmalle host-siskolleni ja tämän miehelle)

-        - Taiwanilaiset + enemmän tai vähemmän oudot juomat = <3 (esimerkiksi join perheiden tapaamisessa juomaa, jossa oli maitoteetä ja jotain epämääräistä jellyä sekaisin. Se näytti ja tuntui erittäin oudolta, mutta maistui hyvältä. Ennen tämän juoman juomista olin juuri juonut McDonaldsista ostettua maissikeittoa.)

Taiwanin kansallisjuoma, bubble tea