Joulukuu ja erilainen joulu

Taisikin vierähtää kokonainen kuukausi viime kirjoittelusta. Paljon on tapahtunut - perheen vaihto, esimerkiksi.
Rotareiden ohjelmaan kuuluu, että asutaan kahdessa-viidessä perheessä vaihtovuoden aikana. Minulla perheitä on  kolme, joista toiseen muutin joulukuun alussa. Tässä perheessä minulla on äiti, isä, sisko ja veli. Host-äitini on kotona melkein aina, ja isäkin tulee joka ilta kotiin. Sisko on samanikäinen kuin minä ja veli muutamaa vuotta nuorempi. Tällä perheellä on myös koira, joka asuu perheen kanssa. Asumme kerrostaloasunnossa. Minulla on huone, joka on melko pieni, mutta kätevä. Lähin bussipysäkki on viiden, juna-asema kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Olen nyt pari pysäkkiä lähempänä Taichungia, mutta matka Changhuaan ei muuttunut mitenkään.
Juuri ennen muuttoa koulumme 1. luokilla oli leiri, jolla oli niin armeijamaisia kuin riparimaisiakin piirteitä. Isolta osin se oli kuitenkin huutamista ja hymyilemistä. Se oli varsinainen kokemus. Leirin tarkoituksena oli kai saada oppilaat pitämään koulustaan entistäkin enemmän.

Leirin loputtua menin vielä katsomaan modernia tanssiesitystä Taichungin kansallisteatteriin. Esitys oli kiinnostava. Kansallisteatteri oli itsessään upea näky pimeällä.

Pian perheen vaihdon jälkeen menin musiikki- ja sosiaalistumis aktiviteettiin Yuanliniin, Changhuaan. Olin kuullut siitä rock-klubissamme. Puolet päivästä oli erilaisia pelejä, joiden tavoitteena oli saada meidät tutustumaan toisiimme. Tutustuinkin siellä kahteen taiwanilaiseen (kaikki muut olivat taiwanilaisia paitsi minä; olihan kyse koulun järjestämästä jutusta). Toinen puolikas oli eri koulujen bändien esityksiä. Osa esityksistä oli hienoja, osa ei niinkään. Minun kouluni bändi soitti hyvin.
Samantapaiseen konserttiin menin pari viikkoa myöhemmin. Silloin paikalle osui joku taiwanilaisnäyttelijäkin. Oli hassua.
Perheenvaihtoa seuranneena viikonloppuna menin koulukaverin kanssa Donghai Art Shopping Districtille. Se on alue, jolla on hienoja seinämaalauksia ja kivoja putiikkeja.

 Sitten mentiin taas Taipeihin. Tällä kertaa matkassa olimme vain minä, belgialaisvaihtari ja amerikkalaisvaihtari. Menimme Joe Hisashin konserttiin. Hisashi on tunnettu Studio Ghiblin sävellyksistään. Oli upeaa nähdä hänet livenä.

Seuraavalla viikolla tuli saatua periaasialainen kokemus, kun koulussamme oli liikuntapäivä, itse asiassa kaksi kappaletta. Suurin osa niistä koostui stadiumin katsomossa istumisesta. Lisäksi oli luokittaisia kilpailuja, kuten matojuoksua. Juoksimme viiden hengen ryhmissä kantaen valtavaa kumimatoa. Tästä ei valitettavasti ole kuvia. Urheilupäivään sisältyi myös paraati, jota varten kukin luokka oli valmistellut puoliminuuttisen esityksen. Luokka järjestäytyi jonoon ja meni seisomaan yhdessä muiden luokkien kanssa. Koko koulun voimin sitten lauloimme kansallislaulun ja tanssimme tanssikilpailusta tutun High School Musical -tanssin. Minä olin luokkamme kyltinkantaja, joten tanssin eturivissä. Se oli hauskaa se.
Urheilupäivää seuranneena sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa koulussa sunnuntaina. Meillä oli kuitekin vain kolme tuntia, kaikki orkesteria. Syynä oli se, että seuraavalla viikolla oli konsertti (johon minä en päässyt osallistumaan rotarijoulujuhlan takia).

Uusi perheeni on tutustuttanut minut muutamiin sukulaisiinsa. Pari viikkoa sitten menimme Dajiaan (alue Taichungissa), hostisäni isän luo. Siellä pelasin ensimmäisen kerran mahjongia hostsiskoni, -isäni, -setäni ja tämän vaimon kanssa. Se oli vaikeaa, mutta hauskaa. Vaikeutta lisäsi myös se, että hostsetäni lapset, molemmat alta kymmenen pörräsivät ympäri huonetta koko ajan. Ne kaksi tyttöä ovat todella suloisia. He pelkäävät perheeni koiraa (vaikka se on niin pieni!), mutta kuitenkin pitävät siitä. Niinpä sanon heille koko ajan: "Ei tarvitse pelätä. Ei se pure." Sitten he ovat noin kolme sekuntia varmoja, että vaaraa ei ole, ja uskaltavat silittää. Sitten pelko taas valtaa heidät. Viime lauantaina, kun oli vuoden lyhin päivä, tein tätä noin kolme tuntia sisaruksista nuoremman kanssa (olen melko varma, että hän oli nuorempi, mutta saatan olla väärässä). Vanhempi joutui menemään kouluun.
Lauantaina hengailin pitkälti hostäitini kanssa. Ensin söimme lounasta ja hengailimme muutamien sukulaisten kanssa. Sen jälkeen hostäitini vei minut Dadun merkittävimpään historialliseen kohteeseen, Huangxi Academyyn. Se on parisataa vuotta vanha, siis Taiwanin mittapuulla ikivanha, oppilaitos. Sain kuulla niin arkkitehtuurin symboliikasta kuin rakennuksen historiastakin. Kävimme myös käppäilemässä akademian viereisellä kukkaniityllä.

Koulukin on tuonut meille taas kulttuurielämyksiä. Pari viikkoa sitten koulucounselorimme vei meidät läheiseen taidekeskukseen katsomaan kalligrafianäyttelyä. Se oli hieno, mutta vielä hienompaa oli se, että reissu poiki meille teeopetusta. Kun tulimme taidekeskuksen ovesta ulos, tapasimme (tarkemmin ottaen counselor tapasi) teemestarin, joka pitää teekursseja kyseisessä keskuksessa. Hän kutsui meidät osallistumaan tunnilleen. Sitä kutsua emme ole vielä lunastaneet, mutta kutsusta innostuneena koulucounselorimme järjesti meille teetunnin toisen opettajan johdolla. Maistelimme erilaisia teitä ja kuuntelimme selostusta teen kasvatuksesta ja erilaisista teelaaduista. Vuodenvaihteen jälkeen on luvassa lisää teeopintoja.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: JOULU.
Joulu ei kuulu Taiwanin kalenteriin, joten kaikki joulunpyhät ovat täällä arkipäiviä. Joulun tunnelmaa rikkoi tänä vuonna myös se, että lämpömittari näyttää 26 astetta.
Mutta ei se mitään! Hyvä joulu oli tänäkin vuonna. Perjantai-illalla, siis aatonaatonaatonaattona, olin kirkon joulujuhlassa. Oli huippua, ja minua harmitti, kun kotiintuloaika pakotti minut lähtemään etuajassa. Aatonaatonaattona oli Rotary-vaihtareiden joulujuhla. Ohjelma ei ollut kovinkaan kummoista, mutta ihmiset olivat kivoja ja ruoka hyvää. Aatonaattoaamuna hengailin toisen suomalaisen kanssa, ja pääsimme menemään yhdessä Ikeaan syömään lihapullia ja ostamaan glögiä. Sitten menin ostamaan jouluruokia amerikkalais-, belgialais-, meksikolaisvaihtarin ja parin hostäidin kanssa. Onneksi olimme saaneet rotareilta rahaa ruokaa varten, sillä ostimme sitä paljon. Illalla menin vielä elokuviin hostperheeni kanssa.
Aattoaamuna menin junalla amerikkalaisvaihtarin luo. Belgialainen ja meksikolainenkin tulivat aikanaan. Vietimme päivän pitkälti kokaten, katsojen joululeffoja ja kuunnellen joulumusiikkia. Vaihdoimme myös lahjat. Illalla söimme yhdessä, ja amerikkalaisen hostperhekin osallistui aterialle.

Katsottiin Lumiukkokin.

Folion alla on belgialaista perunalaatikkoa

Joulukuusi suoraan Yhdysvalloista

Aattona olin koulussa 7:50-17:20. Luokallani oli konsertti, jonka viimeinen ohjelmanumero oli yhteislaulu, jossa minä soitin cajonia. Tunnelma oli upea. Kuvasta näkyy, että minulla on huppari, kun taas muilla on erittäin siistit vaatteet. Tämä johtuu siitä, että minulle oli kerrottu, että kaikilla on päällä luokkapuku (huppari). Suunnitelma oli kuitenkin muuttunut edellisenä päivänä, eikä kukaan kiireen tohinassa ollut muistanut kertoa minulle. Onneksi soitto kuitenkin sujui hyvin!