Ensimmäinen kouluviikko takana!

....mutta aloitetaanpa kuitenkin viime viikonlopusta. Silloin oli Rotary-piirin 3461 orientaatio. 3461 on se piiri, jossa minä olen. Orientaatiossa oli huippua, sillä tapasin siellä paljon muita vaihtareita, ja se oli tosi kivaa! Kaikki ovat niin mukavia. Jokainen meistä myös piti siellä max. 3 minuutin esitelmän itsestään ja kotimaastaan (esitelmä oli englanniksi). Se oli jännittävää, mutta omani tuntui menevän ihan hyvin.

Piirin vaihtareiden ryhmäkuva (mukana myös pari muuta rotaria)

Esitelmää pitämässä

Sunnuntai-illalla selvisi, että täällä meidän pikku-Dadussa on yötori. Se oli oikein mukava yllätys!

Sitten siitä koulunkäynnistä. Perjantai-iltapäivällä, siis edellispäivänä, saimme enemmän tai vähemmän pysyvät lukujärjestykset, jota tämän viikon ohjelmammekin osittain noudatteli. Jokainen päivä koostuu kahdeksasta oppitunnista, joista ison osan olemme omissa luokissamme kuuntelemassa opetusta, jota suurimmilta osin emme ymmärrä (onneksi opetusta ei ole pakko seurata, voi vaikka opiskella kiinaa tai lukea kirjaa). Sitten on eritystunteja, joilla me kaikki neljä vaihtaria olemme yhdessä:
- tuplatunti vesivärimaalausta
- yksi tunti mustemaalausta
- tuplatunti kiinalaista orkesteria
- kaksi hollantilaisen opettajan vetämää tuntia: yksi englannin keskustelutunti ja yksi kansainväliset suhteet -tunti
- tuplatunti perinteistä taidetta
- kaksi tuntia kalligrafiaa
- tuplatunti jousiammuntaa

Melkein napakymppi

Nämä tunnit olemme siis jonkin muun ryhmän kuin oman luokan kanssa. Sitten on vielä kuusi tuntia kiinan opetusta, joka on vain meitä vaihtareita varten.
Viikottain minä ja toinen vaihtari olemme myös orkesterissa kahdesta neljään tuntia. Minulla on klarinettituntikin, se on tunnin kerran viikossa.

Luokan kanssa täällä opiskellaan aika lailla samoja aineita kuin Suomessakin. Yksi poikkeus kuitenkin on: siinä missä Suomessa on opoa, täällä on maanpuolustusta. En tiedä, mitä siellä opiskellaan (vaikka olen siis ollut yhdellä tunnilla), mutta opettajalla oli päällään armeijan uniformu. Muutenkin opiskelussa on joitain armeijamaisia piirteitä: jokaisella oppilaalla on oma numero (minä olen luokkamme numero 20) ja liikuntatunneilla ja aamunavauksissa (joita on kerran viikossa) seistään selkä suorana riveissä. Aamunavauksessa lauletaan kansallislaulu. Niin, ja virallinen koulupukumme (jota minun luokkani käyttää kerran viikossa, keskiviikkoisin) on maastonvärinen paita yhdessä maastokuvioisten housujen kanssa.
Me vaihtarit muuten esittäydyimme senior high'n (vert. lukio) aamunavauksessa keskiviikkona. Paikalla oli noin 700 henkeä ja meidän oli pakko puhua kiinaa. Luokanopettajani mukaan minulla meni hyvin, mutta se oli kyllä hirmu jännittävää. Ensi viikolla on esittäydymme junior high'n (vert. yläkoulu) edessä.

Koulupäivien pituus on lähinnä rasittavaa (ei siis ärsyttävää, vaan se tekee rasittuneeksi), mutta siinä on jotain hyviäkin puolia: kotimatkalla näkymät junan ikkunasta ovat hienot, kun aurinko on juuri laskemaisillaan.

Pitkän kouluviikon jälkeen viikonloppu tuntuu ihanalta (vaikkei koulukaan kamalaa ole). Tämän viikonlopun minä ja läjä muita vaihtareita aloitimme menemällä yhdelle Taiwanin isoimmista yötoreista, joka sijaitsee Taichungissa. Alun perin meidän piti mennä koulubussilla koululta Changhuan asemalle, sieltä junalla Taichungiin, sieltä taksilla yötorille, josta takaisin Taichungin asemalle taksilla ja sieltä Daduun junalla. Päädyimme ottamaan taksin koululta yötorille ja myöhemmin illalla taksin yötorilta Dadun asemalle. Täällä taksin ottaminen on todella halpaa, ihan eri luokkaa kuin Suomessa.
Kyseisen yötorin nimi on Feng Chia ja se on VALTAVA. Meidät sinne vienyt taksikuski sanoi, että sen ympäri käveleminen kestää neljä tuntia. Me haahuilimme yhdessä pienessä kolkassa, ja siihen meni kaksi tuntia. Pysähtelimme aika usein, sillä Feng Chia on täynnä toinen toistaan herkullisempia ruokia ja juomia (maistoin esim. punapapukupplateetä) sekä kivoja vaate- ja muita kauppoja. Löysin penaalin (en tuonut yhtään Suomesta) ja muuta mukavaa.

Eilen lauantaina minä ja kaksi muuta vaihtaria pääsimme meksikolaiseen tunnelmaan. Yksi meistä (Angie nimeltään) on kotoisin Meksikosta, joten teimme meksikolaista ruokaa ja samalla kuuntelimme latinomusiikkia. Oli kivaa! Jossain kohtaa teemme myös meidän muidenkin kotimaiden ruokaa, suomalaistakin.

Eilen olin myös vuorilla ensimmäistä kertaa. Host-perheemme veivät minut ja kaksi vaihtaria (samat, joiden kanssa kokkailin myöhemmin) ampumapaikalle (se ei siis ollut rata, vaan yksinkertaisesti paikka, jossa ammuttiin pyssyillä). Ampumisesta en perustanut, mutta näkymät siellä olivat hienot! Harmi, etten saanut yhtään kunnollista kuvaa. Uskon kuitenkin, ettei tämä jäänyt viimeiseksi vuorivierailukseni :)