Kesäloma loppui

Sunnuntaista maananantaihin (26.-27.8.) olin ensimmäistä kertaa Taichungin ulkopuolella sitten tänne saapumisen. Minä, kaksi muuta vaihtaria, meidän isäntäperheet ja joitain muita taiwanilaisia teimme bussiretken Kentingiin, joka on Taiwanin eteläkärjessä.

Se oli todella kiva retki, tykkäsin! Bussi pysähtyi noin tunnin välein, kun käytiin ottamassa kuvia (taiwanilaiset rakastavat yhteiskuvia), syömässä (liikaa), silittelemässä peuroja ja muuten vain ihmettelemässä. Ihmettelyyn liittyi yleensä myös syömistä, etenkin, jos joku meistä vaihtareista erehtyi tuijottamaan jotain ruokaa liian pitkäksi aikaa - silloin taiwanilaiset ostivat sitä ja tarjosivat sitä meille ennen kuin ehdimme väittää vastaan. Sunnuntai-illalla kävimme syömässä jossain merellisessä ravintolassa, jonka ruoka oli tajuttoman hyvää, ja sen jälkeen vielä paikallisella (ja kuulemma tosi kuuluisalla) yötorilla syömässä mm. sokerikuorrutteisia tomaatteja. Ne olivat aika mielenkiintoinen elämys - kiillesokeria sai kaivella hampaiden välistä vielä seuraavana aamuna.
Yön vietimme merenrantahotellissa. Maanantaina meidän oli tarkoitus mennä rannalle, mutta satoi (täällä on satanut tosi paljon, etenkin etelässä), joten menimmekin vesihuvipuistoon. Se oli kiva, joskin aika pieni.

Alue, joka on rakennettu pelkästään kuvien ottoa varten - oli nättiä.

Täällä läpsyt käyvät vaikka juhlakengiksi, ainakin host-äitini uskoo näin.

Kohtuullisen kokoinen rapu, joka päätyi soppaan sunnuntai-illan ravintolassa.

Osa sunnuntai-illan murkinoista

Yötorilla

Satoi niin paljon, että bussi teki aaltoja kadulle

Nälkäiseksi täällä ei tosiaan voi jäädä, jos vain uskaltaa maistaa vieraita makuja. Täällä kiinankielisessä maailmassa on tällä hetkellä meneillään aavekuukausi, jolloin vainajien henkien uskotaan olevan tavallista lähempänä. Siihen kai liittyy hyvinkin monenlaisia rituaaleja, mutta minä olen toistaiseksi osallistunut vain yhteen. Olin nimittäin tiistaina syömässä temppelillä host-vanhempien ja counselorin kanssa. Counselor selitti, että samaisena aamuna temppelillä oltiin rukoiltu ja siksi nyt oli juhlan aika (tai jotain vastaavaa). Istuimme pyöreissä pöydissä temppelin edustalla, punaisen katteen alla, ja söimme kymmentä eri ruokalajia. Niihin sisältyi mm. bambua, joka on tosi hyvää, ja 佛跳墙, jonka nimi tarkoittaa Buddha hyppää muurin yli. Kuulemma ruoka on niin hyvää, että Buddha hyppäsi muurin yli sitä maistettuaan. Sen tarinan todenmukaisuutta en tiedä, mutta kieltämättä se oli todella hyvää. Jälkiruokana oli baobingia, joka on hyvin samankaltaista kuin bing suu. Söin sitä valtavasti, se on niin hyvää.
Ruokailun jälkeen menimme vielä counselorini kotiin teelle. Siellä sain koittaa kiinalaisen kalligrafian tekemistä. Tykkäsin siitä paljon, ja host-äitini totesi, että voimme (hän tai minä tai me yhdessä) jossain kohtaa käydä ostamassa minulle tarvikkeet sitä varten.

Buddhan lemppari on ruukussa.

Baobing ja taiwanilaisten tapa asetella ruokalajeja: kun niitä tulee koko ajan lisää, uuden voi laittaa vaikka aiempien päälle. Muutenkin pyritään koko ajan tekemään tilaa pöytään (yhdistelemällä ruokia yms.), jotta uudet lajit varmasti mahtuvat.

Tänään päättyi 12-viikkoinen kesälomani. Aamulla heräsin 5:40, tein aamutoimet ja lähdin kotoa 6:20 Family Martiin (täkäläinen K-market, paitsi parempi) ostamaan aamiaista, johon olin saanut host-äidiltä rahaa. Sitten kävelin Dadun asemalle, jolla tapasin muut vaihtarit sekä rotarin, joka oli lähetetty saattamaan meitä ensimmäiselle koulumatkalle. Saimme häneltä EasyCardit, joilla voi käyttää joukkoliikennettä halpaan hintaan, toisinaan jopa ilmaiseksi. EasyCardissa on minun ja host-äitini yhteiskuva. Kuulemma saan uuden host-perheen kuvalla varustetun kortin aina, kun vaihdan perhettä.

Asemalta hyppäsimme junaan, joka vei meidät Changhuan juna-asemalle, josta kävelimme linja-autoasemalle. Sieltä menimme koulubussiin, joka vei meidät koululle.

Koululla olin neljällä oppitunnilla, joista kaksi ensimmäistä oli englantia ja kaksi jälkimmäistä musiikkia. Tämän ja huomisen päivän hengailen oman luokkani kanssa niillä tunneilla, jotka sillä sattuu olemaan, ja ensi viikosta alkaen minulla on sitten oma lukujärjestykseni. Englannin tunneilla opettaja puhui jonkin verran englantia, joten tunnin kulkua oli helppo seurata. Musiikin tunneillakin pysyin jotenkuten kärryillä, sillä siellä opiskeltiin musiikin teoriaa (sointuja) ja olen opiskellut sitä aiemmin. Musiikin tunneista valtaosa oli kuitenkin itsenäistä työskentelyä, joten minä luin kirjastosta lainaamaani (englanninkielistä) kirjaa.

Musiikin tunnin jälkeen oli ruokailu. Muutama oppilas meni hakemaan ruoan paikasta x ja toi sen luokkaan. Kaikilla, minullakin, oli mukanaan omat ruokailuvälineet (kaksi kippoa, puikot ja haarukka, monilla myös lusikka), joista ja joilla ruokaa syötiin. Ruokailu tapahtui siis luokassa. Ruokailun jälkeen minä pakkasin tavarani ja lähdin kotiin yhdessä muiden vaihtareiden kanssa. Luokkalaisillani oli seuraavaksi ohjelmassa 45 minuutin mittaiset päiväunet ja sen jälkeen vielä neljä oppituntia. Huomenna minullakin on täysimittainen päivä.

Koulunkäynnistä vielä muutama sana:

- Ainakin minun koulussani käytetään koulupukuja päivittäin, mikä ei ole mukavaa, sillä puku on iso, ruma ja painava ja siinä on kuuma olla. Myös koulureppu on kaikille sama.

- Kaikki vessat koulussani ovat kyykkyversioita, ja oma paperi pitää ostaa ja tuoda itse.

- Kännykkää ei saa käyttää tunneilla, ja valtaosa opettajista takavarikoi ne.

- Tunneilla syöminen on kuitenkin melko ok, jos kertoo, ettei ehtinyt syödä aamupalaa.

- Luokkalaiseni vaikuttivat kaikki mukavilta. Puhuin vain muutaman kanssa, sillä valtaosa ei joko osaa tai uskalla puhua englantia.

Näkymä luokkamme edestä